Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Kööpenhamina: Ajankohtaista: Uutiset

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Kööpenhamina

Puh. +45-3313 4214
S-posti: sanomat.kob@formin.fi
Dansk | Suomi | Svenska | facebook | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 21.4.2017

Suomi: Maailman ensimmäiset naiskansanedustajat (1/5)

Suomen satavuotisjuhlavuonna maan ensimmäisistä eduskuntavaaleista tulee kuluneeksi 110 vuotta. Vuonna 1906 Suomi myönsi eduskuntauudistuksen yhteydessä ensimmäisenä maana maailmassa kansalaisilleen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. Tulemme tämän vuoden aikana esittelemään ensimmäiset naiskansanedustajat Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Sarjan avaa neljä naista.

Suomen äänioikeustaistelua johti työväenliike 1800-luvun lopulta alkaen. Myös vuonna 1884 perustettu Suomen Naisyhdistys puhui naisten äänioikeuden puolesta.

Äänioikeuskysymyksen taustalla oli vaikuttanut ennen kaikkea sosiaalinen epätasa-arvo, sillä Ruotsin vallan ajalta periytyneillä säätyvaltiopäivillä vain säätyihin kuuluneilla miehillä oli ollut äänioikeus.

Äänioikeuden laajentaminen vaati tsaari Nikolai II:n hyväksyntää, sillä autonominen Suomi kuului Venäjän suuriruhtinaskuntaan. Venäjän keisarikunnan sisäiset ongelmat ja Suomen suurlakko johtivat siihen, että tsaari Nikolai II allekirjoitti 4.11.1905 ns. marraskuun manifestin, jossa suostuttiin vaatimuksiin eduskuntalaitoksen uudistamisesta sekä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta.

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 15.3.1907 eduskuntaan valittiin 19 naista, joiden osuus oli 9,5 % kaikista kansanedustajista.

Naisia oli ollut ehdolla 62 (8,95 %) ja miehiä 693. Huomion arvoista on, että naiskansanedustajat tulivat erilaisista taloudellisista ja yhteiskunnallisista taustoista.

Kahdeksan oli ammatiltaan opettajia ja seitsemän oli toiminut piikana tai ompelijana. Useammat olivat syntyneet vaatimattomiin oloihin ja koulunkäynti oli jäänyt puutteelliseksi. He olivat kuitenkin erittäin tarmokkaita ja aktiivisia naisia, joita yhdisti tahto vaikuttaa yhteiskunnallisiin oloihin.

Naiset ymmärsivät, että heidät oli valittu eduskuntaan edustamaan koko kansaa eikä yksin naisia. Kotia ja perhettä sekä naisten oikeuksia koskevat asiat olivat kuitenkin naiskansanedustajien ensisijaisia vaikuttamiskohteita.

Tulemme tämän vuoden aikana esittelemään ensimmäiset naiskansanedustajat Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Sarjan avaa neljä naista.

Miina Sillanpää (1866–1952)

Kuva: Työväenarkisto.
Miina Sillanpää
Miina Sillanpää puhumassa eduskunnassa 1907.

Miina Sillanpää oli sinnikäs naistenoikeuksien ajaja. Hän oli alkujaan piika, joka kohosi lopulta merkittäväksi kansalaisvaikuttajaksi ja Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi 20-luvulla ottaessaan haltuun sosiaaliministerin salkun.

Sillanpää teki pitkän ja näkyvän uran poliitikkona. Kansanedustajana hän toimi yhteensä 38 vuotta, pitäen yhä hallussaan Suomen ennätystä. Hän ajoi naisten yleistä ja yhteistä äänioikeutta työläisnaisten liitossa vuodesta 1904 lähtien.

Sillanpää tarttui urallaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin, kuten työläisnaisten ja yksinäisten naisten asemaan. Ansioistaan Miina Sillanpäätä palkittiin Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinnolla ja talousneuvoksen arvonimellä.


Hedvig Gebhard (1867–1961, os. Silén)

Kuva: www.suomifinland100.fi
Hedvig Gebhard
Gebhard 1900-luvun alussa.

Hedvig Gebhart oli toimittaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän työskenteli eduskunnassa yhteensä viiden vaalikauden ajan, minkä aikana hän teki useita aloitteita ja kannanottoja. Hedvig Gebhart ja hänen miehensä Hannes Gebhart olivat tiettävästi maailman ensimmäinen kansanedustaja-aviopari.

Hedvig Gebhart tuli tunnetuksi naisille suunnatun Kotiliesi-lehden perustajana ja Suomen kotitalouskoulutuksen kehittäjänä. Lisäksi hän toimi toimittajana suomen- ja ruotsinkielisissä Pellervo-lehdissä. Kotiliesi ja Pellervo-lehden seuraaja Kodin Pellervo ovat yhä suosittuja aikakausilehtiä Suomessa.

Gebhardien tytär Maiju tunnetaan suomalaisen astiankuivauskaapin keksijänä.


Hilma Räsänen (1877–1955)

Kuva: www.suomifinland100.fi
Hilma Räsänen
Hilma Räsänen 1907.

Hilma Räsänen oli sinnikäs kansanvalistuksen ja naistenoikeuksien ajaja sekä raittiusaatteen kannattaja. Räsänen oli ammatiltaan kansakoulun opettaja ja lisäksi hän kirjoitti oppikirjoja ja toimi kääntäjänä.

Hän kannatti yhteiskouluja, joissa tytöt voisivat opiskella samoja aineita kuin pojat. Elämänsä viimeisinä vuosina Räsäsestä tuli mielenterveystyön ja kuntouttamisen julistaja.

Hän perusti Askolaan Rauhana nimisen hoitokodin, jota varten hän keräsi varoja omasta eläkkeestään ja kirjailijan palkkioista.


Mimmi Kanervo (1870–1922, o. s. Trogen, ent. Grönlund)

Kuva: www.suomifinland100.fi
Mimmi Kanervo
Mimmi Kanervo kansanedustajana 1907.

Mimmi Kanervo työskenteli palvelijana vuoteen 1903 asti, minkä jälkeen siirtyi työväenliikkeen palvelukseen.

Ennen eduskuntauraansa Kanervo oli osallistunut aktiivisesti suomalaisten kansannousuun Venäjän keisarikuntaa vastaan toimimalla vuoden 1905 suurlakkokomiteassa.

Teksti: Kaisa Öljymäki, Suomen suurlähetystö, Ankara
 

Tulosta

Päivitetty 24.5.2017


© Suomen suurlähetystö, Kööpenhamina | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot